Hopeinen risti

Nuori tyttö katsoo silmillään
kauas vuosien taa.
Hän leikki silloin metsissä

keijujen kanssa,

nauroi ja lauloi vaan.

Mutta enää jäljellä
siitä ajasta on risti hopeinen,
hyvin arvokas ja rakas tytölle.
Sen häikäisevä valo on nyt
himmentynyt, tytön kaulalle
se on riippumaan jäänyt.

Nyt sataa ja salamoi,
ukkonenkin jyrähtelee jossakin kai.
Tyttö peloissaan Jumalaa rukoilee,
apua Häneltä pyytää ja anelee.
Keskellä synkimmän pimeyden
loistaa risti hopeinen luoden toivoa
tytön sydämeen.

Vihdoinkin sade lakkaa ja tummat
pilvet kaikkoaa. Sateenkaari kimmeltää
tuhansin värein, linnut laulavat
miljoonin sävelin. Mutta tämä kauneus
on vain ristin heijastusta tulevasta onnesta,
taivaan paratiisista.

Yhä itkee sateessa tyttö surullinen,
kaulassaan risti hopeinen.