Hän herää aamulla aikaisin,
Hän petaa vaatimattoman sänkynsä,
Hän katselee itseään peilistä,
Hän levittää luomiväriä näyttääkseen kauniilta,
Hän levittää huulikiillettä näyttääkseen valloittavalta,
Pukeutuu kaikkein kauneimpiin vaatteisiin jotka löytää,
Laittaa hiuksensa kauniisti, Hän haluaa näyttää tänään prinsessalta.
Hän koristaa hiuksensa rusetilla, Koristaa asunsa koruilla, Odottaen saavansa huomiota.
Hän kävelee kaupungilla hymyillen, hän tuntee olevansa kaunis.
Hän haluaa olla kaunis. Hän on tyytyväinen.
Hänen katseensa kirkastuu, hän näkee sinut hieman kauempana, kävelemässä häntä vastaan.
Hän katsoo itseään kaupan lasisesta ikkunasta, Hän näyttää hyvältä, täydelliseltä, prinsessalta.
Sinä kävelet hänen luokseen, hän hymyilee sinulle katsoen sinua silmiin. Sinä et hymyile. Sinä et katso häntä silmiin. Kiinnität huomiosi hänen rikkinäisiin sukkahousuihinsa, epätasaisesti levitettyyn huulikiiltoonsa, hänen pieniin rintoihinsa, hänen paksuihin reisiinsä. Vilkaiset häntä nopeasti silmiin, naurahdat ja lähdet kävelemään pois...
Hän ei voi uskoa tapahtunutta todeksi.
Hän halusi olla kaunis.
Hän halusi näyttää kauniilta sinun silmissäsi.
Hän lähtee surullisena kotiinsa,
Repii korunsa,
Pesee meikkinsä,
Heittää vaatteensa pois.
Hän katsoo itseään peilistä, nähden kerjäläistytön.
Hän ei näe itseään prinsessana, hän luulee olevansa ruma.
Hän itkee, itkee pahaa oloaan pois, vaikkakin turhaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Harmikseen sitä välillä toteaa olevansa variksenpelätti eikä lähelläkään prinsessaa. Tosi on. Varsinkin tässä maailmassa, jossa kauneusihanteet ovat niin kaukana tavallisuudesta arkipäivän kauneudesta. Jatka ehdottomasti kirjoittamista!