En tiedä mitä ajatella enää
kun elämääni jäin nyt katsomaan.
Se raahautui mun ohitse kuin koira
joka väsynyt on kulkemaan.
Se raahautui mun ohitse kuin koira
joka väsynyt on kulkemaan.
On elämäni ollut juuretonta.
Lähtöjä paljon aina ilman paluuta.
Ja olen ollut niinkuin kulkukoira
jolle ei vain löydy kotia.
Olen ollut niinkuin kulkukoira
jolle ei vain löydy kotia.
Täytyy löytää paikka jossa lepää
rakki raukka
minuun vilkaisee
Monet majapaikat se on nähnyt
muttei tunne mitään kodikseen.
Monet majapaikat se on nähnyt
muttei tunne mitään kodikseen.
Selite:
Näin tuntee kohta nelikymppinen nainen, jonka äiti on Karjalan evakoita ja isä muuten vain karkuri.
Itsestäni tuli siis sielultani kulkukoira , joka on muuttanut läpi elämänsä kaupungista toiseen.
Lähteminen on aina ollut helppoa,
Paikalleen asettuminen taas on ollut vaikeaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Valmis sanoitus, riimitykseltään toimiva, kokonaisuutena hyvä. Punakynä tuo runoon henkilökohtaista ulottuvuutta ja koskettavuuttakin.