Maassa lunta
Valoinen aamu
Lumi valkoisempaa
Kuin mikään muu
Sitten saavumme
Me, ihmiset
Lumi pois eestä
Ja lumi väisti
Lumi mustaksi muuttui
Arpia, kuin ruoskasta saatuja
Teitä meille luotiin
Lumelle oja suotiin
Iloitaan lumesta
Siitä valkoisesta
Ei mustaan kosketa
Vaikuttaa likaiselta
Ehkä likaista onkin
Mutta omapahan on syymme
Ojaan pakotimme
Käsillämme tahrasimme
Maa ja kivet viimeisteli
Lumen tahraamisen
Selite:
Tuijoteltuani kauan ulos koulun ikkunasta, katsellessani viereisiä auto- ja kävelyteitä, aloin kirjoittaa runoa lumesta, sen asemasta teillä, siitä mitä me annamme sille kiitokseksi että se on viihdyttämässä ja antamassa meille vaihtelua joka vuosi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
