nostat äänesi
lasket katseesi
edestä niin täydellinen
ei huomaa kukaan
arpia selässäsi
ne peittääksesi
nostat hiuksesi
lasket paitaasi
naurahdus
sipaiset pehmeää
voi kun joku edes huomaisi
on parempaa
kun terä viiltää
kuin kohdata kylmä
yksin on
onneksi osaat olla mieliksi
halveksuen ivaa
antaa kuitenkin hetkestään
ei tää voi olla väärin
mä en voi olla väärin
epävarma kikatus
ainoa mitä osaat
huudat niin kauan
kunnes nukahdat eiliseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rankka "todellisuuden" kuvaus, jonka runoilija on pukenut "hyvään" sanalliseen pukuun. Todenmakuinen ja onnistunut.
Psykologisesti oivaltava ja mahdollisesti itsetuntemusta osoittava runo. Näin hyvin ihmisen sisäistä kokemusta kuvaava runoilija on matkalla kohti menestystä, ainakin kirjoittajana, jos ei jopa ihmismielen asiantuntijana.
Tämä on aivan älytön. Vahva
todella vahva ja hieno runo!