Kävellessäni tätä vanhaa, sammalleista polkua, en mieti "minne se minut johdattaa?", vaan
Hiljaa hykerrän laulun.
"Kuuset koivut lepät ja pajut, niityt kukat vedet ja kaivot! Kuulkaa lauluin teille sen laulan, olkaa seuranain polullain varhain.
Aurinko kuutamo, sisarukset kauniihit, pilvet taivas tähdet tuikkii, kuulkaa kuiskaukseni teille!
Lapsosesi villitukka paljasjaloin juokseepi, harmais mustis varjoihissa, hiipii hiljaa luoksesi. Kuu, oi kuu, kuuletko sen?
Yön tähtien alla, kuusien puiden oksien alla, laulellen tanssin tieni yli kivien, päällä sammalten läpi puolukkavarpusten aukeiden!
Katse taivaassa juoksen, hypin laulan ja pyörittelen itseääni, säälimättä hengitykseni kiivaksi ajan.
Aamukaste jo ruohossa välkkyy, aamuauringon sädet kun saapuu, häikäisten silmiäin.
Viimeinen hyminäin, askel , kaksi, katosin alle puiden oksien.
Taas ensi yönä, saapuu resuinen tämä, kuutamon lapsi kotii'hin !
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
