Liian kauan olen kantanut mukana mennyttä, muistoja.
Juonut kirpeää myrkkyä, itse keitettyä.
Antanut nukkumaan mennessä kyynelten uurtaa kasvoihin uomia.
Tyyneys saapui, kun hautasin turhan taakan.
Kohtasin demonini ja voitin ne.
Ei enää kipua, eikä ahdistusta..
Sänkyni ei ole kyynelten asuinsija..
Olen tyyni, voin panna maaten,
omaan silkkimereeni.
Selite:
Onnellisuus viisaissa ihmisissä on harvinaisinta mitä tiedän..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
