Suru ei lähde vaikka huudan,
suru ei lähde vaikka itken.
Suruni,
se syvyys ja pimeä,
en löydä takaisin valoon
vaikka yritän.
Anna käsi,
nosta pinnalle minut,
minut joka riudun tuskani raunioilla,
kuolen kaipuuni kajossa,
itkien itseni taas uneen...
Selite:
Epätoivoani parhaimmillaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


