ettei tämä kaikki käänny minua vastaan
ja ala hiljalleen tuhoamaan sieluani pieniksi murusiksi.
En tahdo taas kadota palasina
pois tästä todellisuudesta
pimeyteen, pelkoon.
Jokainen yö elän tuskani uudelleen.
Vangittuna hapuilen kylmiä kiviseinämiä.
Etsien lämpöä.
Loputtomasti yö toisensa perään.
Kunnes öiden tuska,
muuttuu jokapäiväiseksi todellisuudeksi.
Oman itsensä vanki.
Oman itsensä vartija ja vankila.
Ei rauhaa,
ei lepoa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
