Kuljit sä yksin pienenä, ja aikuisenakin kuljet vieläkin yksinäs.
Pieni valkoinen kukka sä oot sisimmässäs, kunnes sitä kukkaa revitään pala kerrallaan,irti kauniista kukastaan,
niin kauan kunnes jälleen jäljelle ei jää yhtään mitään. Kukka itkee sisimässään, kun on riisuttu alastomaks, muttei
kukaan pysty enään auttamaan sitä kauniinta kukkastakaan.
Joten yksinään jää kukkanen suremaan.
Alastamuuttaan itkemään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin täynnä elämää,asiaa...kiitos!
surulisen kaunis runo
pidän sanojen käytöstä
pidin tästä
haikean upea runo! ^^