Tuhannet ajatukset päässäni
tukahduttavat, kuristavat minua
Sydämeni revitty palasiksi
kenelle se enää kelpaisikaan
Kärsimys on vallannut sieluni
hiljaa se apua huutaa
Kukaan ei sitä kuule
pian se hiljenee lopullisesti
Jossain ehkä se sielu on
pimeyttäkin kauniimpi
Mutta turha on enää etsiä
vain tuskaa se tuottaa
Pimeys on ainut ystäväni
vain pimeys
Elämäni hiipuu hiljaa
joka yö samaa painajaista
Kuoleman siinä näen
se on joka puolella
Pimeydessä se aina kulkee
varjoihin kätkeytyy
Kenties peläten valoa
odottaen ikuista pimeyttä
Pimeys on sen ystävä
vain pimeys
Jalkojeni jäljet maassa
uppoutuneena lumeen
Niitä yritän seurata
kiertäen vain ympyrää
Pian sekin sulkeutuu
voimani ovat loppuneet
Kaadun maahan
jäädyn paikalleen
Ylöspäin katson pimeyteen
siihen kadoten
Se hyväilee minut uneen
kuka minut herättää
Pimeys on vapaus
vain pimeys
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sanoit ääneen sen,mitä itse en löytänyt sanoiksi asti.Hienoa jälkeä.
Kiehtovaa synkkyytä. Ihan uteliaisuutta herättää, kun saat pimeyden kuulostaamaan niin ahdistavalta mutta toisaalta niin kauniilta. Mieleeni kolahti tuo kohta "Sydämeni revitty palasiksi
kenelle se enää kelpaisikaan" Tuli vain jotenkin semmonen "vau" hengähdys.