Ensi elämässä en päästä sinua pois luotani, kuljen läpi monen ensi elämän.
Näkemättä toivoakaan paremmasta huomisesta.
Kunnes näen pilkahduksen siitä mitä joskus oli.
Saan toivoa.. ja kas..
olen tässä taas, yksinäni, vailla toivon kipinää.
Ystävien kanssa keskellä erämaata mä lennän, haluaisin lentää kanssasi halki maiden, merien, tuntureitten.
Kunnes maa tavoittaa toisen, silloin toinenkin laskeutuu ja hyvästit hetkeksi heittää.
Kunnes koittaa riemu jälleennäkemisen, sitä tunnetta ei voita mikään!
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
