Lunta leijailee hiljalleen maahan.
Se putoaa päälleni
peittäen minut valkoiseen vaippaansa,
lämmittäen pimeätä asuinpaikkaani.
Avaan silmäni nähdäkseni sen,
mutten näe mitään.
Kuulen vain hiutaleiden putoilun.
Kuvittelen itseni seisomassa maan päällä
pyydystämässä hiutaleita suuhuni.
Huokaisen ja suljen silmäni.
Selite:
Löysin yläasteella kirjoittamani runon, joka on yllättävän onnistunut sen ajan tuotoksiksi...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
