Kastuneet kädet,
märän pyyhkeen ympärillä
niin märän, ettei se kuivaa
Katson huuruiseen peiliin
näen pienen heijastuksen itsestäni
niin pienen, ettei minua ehkä ole olemassa
Napitan paidan kiinni
mutta osa napeista on irronnut
niin suuri osa, että rinnat pullahtavat ulos
Sipaisen nopeasti otsaa,
jotenkin kuiva, ryppyinen
niin ryppyinen, että lintu voisi tehdä sinne pesän
Tähänkö tämä kaikki on mennyt,
ettei ennen niin ihanasta suihkuhetkestäkään
osaa enää nauttia?
Selite:
Voi pieni ranskanbulldoggini, kun et anna minun enää edes peseytyä rauhassa!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen huomannut ettei kannata kovasti katsella peiliin, niin voi ajatella että on vielä hyvännäköinen.
Ajatuksia herättävä hieno runo.
No jo on, et sinä vielä liian vanha että tuollaista voisit tosissaan kirjoittaa :) Rypyt kuuluu suihkutteluun.