Kuinka kaunis onkaan haavoittuvainen
ja sen poskella vierivä kyynel
joka helmenä jäälle tipahtaa.
Kuinka kaihoisa
onkaan yöhön käpertynyt yksinäinen
huutaen hiljaisessa laaksossa.
Sitten näin kuinka häneen sattui
Häneen tyhjyyteen tuijottavat silmänsä
jotka eivät osanneet edes itkeä.
Tunsin kuinka hänen suuret kouransa
nyt vain heikosti täristen syleilivät.
Se ei kaunista ollutkaan.
Ei hivenen suloistakaan.
En tiedä miksi kävi niin
Hän ei ollut sitä ansainnut
Tiedän etten voi,
Tiedän ettei kukaan,
mutta jos vain voisin
hänet pumpulipeittoon käärisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
