Avoin kirje

Hei rakas,

olipa ihana ”sattuma” että nähtiin eilen.
(Varovasti sen Ouija-laudan kanssa nyt!) 

Oli pakko moikata encoren aikana ohi mennessä ja varastaa se kosketus. Vähän sopimatontahan se oli, sen myönnän. Tyttöystäväsikin niin nättinä siinä vieressä. 

Mutta ilmeesi oli totisesti näkemisen arvoinen kun käteni liukui hartialtasi pitkin selkärankasi kaarta alas aina lantiollesi asti, sen voin sanoa! 

Tiedän, että me molemmat hekumoimme sitä varmaan vielä pitkään. 

Elän näistä hetkistä. Ne ovat kuin atomipommeja, joiden väreet voi tuntea vielä vuosien ja vuosikymmentenkin päästä. 
En koskaan tunne olevani enempää elossa kun katsoessasi suoraan silmiisi.
Ne hetket kestävät ikuisesti vaikka ovatkin ohi nanosekunnissa. Sydämeni laukkasi villisti koko loppuillan ja samalla tunsin syvää rauhaa ja tyydytystä kaikesta! 

(Ei, en tiedä miten se on yhtäaikaa mahdollista, mutta kun on kyse meistä, kaikki näemmä on…) 

Olisin jäänyt mieluusti pidempäänkin ja katsonut keikan loppuun kanssasi, mutta en viitsinyt aiheuttaa mitään yleistä hämminkiä tai pilata kenenkään iltaa.

Kotiin päästyäni valvoin pitkälle yöhön ajatellen tätä kaikkea, lopulta nukahdin hymyyn koko kehoni sisäistä tulta hehkuen. Hymyilen nytkin kun kirjoitan tätä.

Nähdään taas pian paremmalla ajalla ja ollaan yhteydessä sitä ennen! 
(tiedät kyllä miten..!) 

Sinun,

XOX


Päivän kappaleet:

The Doors - Touch Me

Nick Cave & The Bad Seeds - 
Babe, You Turn Me On