Marraskuulla
on luisevat käsivarret
ja kourat kuuralle ahneet,
ei ole enää syksy,
ei vielä talvi,
aivan kuin vailla jotain.
Aina vain vaille.
Sataa, ei aina vettä,
ei lunta, vaan räntää
tai jotain epämääräistä,
aina vain vaille
jotain,
kuin keskinkertaisen elokuvan
lopun antikliimaksi,
aina vain vail--.
Selite:
;)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Onneksi sitä voi helpottaa lämpimillä sukilla, pipolla ja jättivillapaidalla...
Elävä tuli ja minttutee hunajalla ei ole huono idea marraskuun koleudessa?
Vahva runo!