Rakkaus

Ne hetket, joina saan olla vierelläsi, pysyn pystyssä, kuin vanttera vahva puu,
jonka yksikään oksa ei värähdä, kovimmastakaan tuulesta.
Mutta nuo hetket, jotka joudun viettämään sinusta erillään,
heikentävät tuota vantteraa ja vahvaa puuta,
jokainen hetki puu taistelee pysyäkseen pystyssä ja sen paksut oksat eivät enään jaksa, vaan katkeilevat ja heikentyvät.
Ainoa syy miksi minä jaksan pysyä pystyssä, on sinun rakkautesi,
jos tuo asia jostain syystä haihtunee, alan minäkin rapistumaan palasiksi,
eikä vahvat juureni, jalkani, enään jaksakkaan kannatella minua.
Lopulta minusta ei ole enään mitään muuta jäljellä, kuin pieni osa ihmistä,
masennus jota ympyröi tyhjyys,
olen niin kuin eleetön puu, josta on vain kanto jäljellä muistuttamassa.