Itku

Kahdeksantenatoista päivänä,
silloin kesäkuussa

taisi maailma muuttaa suuntaa,
monenkin elämässä.

Minun elämääni se muutti enemmän kuin olisin ikinä osannut uskoa

opin avaamaan itseni.

Olen pitkästä aikaa onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.

Samalla tunnen niin monta muutakin tunnetta,
etten enää tiedä
onko onnellisuus sittenkään niin tavoiteltua.

Tällähetkellä tosin,
onnellisuus on elämän avain.

Lapsi ei ennen kehitystään osaa erottaa itkua surusta,
minä taisin taantua sinne.

En tiedä itkenkö surusta, epäitoivosta, onnellisuudesta
vai siitä

että olen vihdoin vapaa.