Minä pieni, voimaton
elämäni kulkuun
olen airoitta matkallani.
En kääntää voi purttakaan
Tahtomaani suuntaan,
olen matkalla elämäni
Joskus tyyntä on vain
sit' en huomaakaan viel,
sitten vasta kun joudun
jo pyörteisiin veen.
Silloin lupaan mä kiittää
ain hetkistä jolloin
poutapilvet on taivaalla
suojana mun
Myrskyn kourissa kun kamppailen
karikoita en huomaa.
Ehkä silloin muista sen hahmon
jonka kerran mä näin
takaa pilven vilahtavan.
Ehkä se oli mun oma
suojelusenkelini
joka valvoo mua päivin ja öin
Sitä aina vain ei nää
Mutta aina mä siihen luottaa voin
et se suojelee mua pientä,
heikkoa matkaajaa
Joka merellä maailman
vain jatkaa kulkuaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
