Minulla saa leikkiä.
Tai ne luulevat leikkivänsä
luulevat, että minut voi sitte vai jättää
kun ovat saaneet tarpeekseen
Miten ne luulevat jättävänsä?
Enhän minä edes lähtenyt mukaan
Eivätköne huomanneet
minä hymyilin ja jäin rannalle
Eivätkä ne tiedä,
ettei mikään minuun satu
koska en anna sattua
koska en päästänyt niitä lähelleni
Mutta ne eivät tiedä
etteivät ne ole minua edes tunteneet.
Minulla oli suojamuuri
jonka läpi kukaan ei saanut nähdä
Eivätkä ne välttämättä edes nähneet
minun suojamuuriani
Ne luulivat näkevänsa ja tuntevansa
Ja minä hymyilin niille
Mutta minun sisin säästyi
Ei kukaan päässyt sitä koskettamaan
Se kasvaa siellä yhä
Ja jonain päivänä se nousee
Eikä minulla ollut pilvilinnoja
En koskaan rakentanut niitä
Ne niitä rakensivat
Ja ne jättivät minun pilvilinnat varjoonsa
Mutta minä pärjäsin
Minulla oli omat unelmani
Eivätkä ne mitenkään liittyneet minun unelmiini
Sille ne itse rakensivat rajan
Voi onko sen niin väliä?
Antaa niiden luulla!
Että ne ovat niitä
Jotka jättävät kun ei enempää tarvitse
Ja ne luulivat esityksen menneen läpi
Ja minä nyökyttelin ja hymyilin
kelle minä tein?
Olivathan he muuttuneet jo ilmaksi!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jo runon alku sai lukemaan sen erittäin huolellisesti, se tempasi mukaansa heti. Pidän tästä, persoonallisella tyylillä kirjoitettu.