Jahdatuimmat (Tarina)

Runoilija Ade Goes Rawr

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.8.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Rakkaus on tunne joka ei koskaan katoa<3
 

Jahdatuimmat

On pimeää, kukaan ei liiku ja vain kuu on valona. Mutta hiljaisuuden rikkoo pariskunta, jotka juoksevat henkensä edestä. He ovat Euroopan jahdatuimmat henkilöt. He ovat Jack ja Vera. Mutta miksi heitä jahdataan? No minäpä valaisen teitä hieman.

Oli kesäkuun 9. päivä. Tasan 10 vuotta sitten Vera ja Jack olivat sanoneet toisilleen "tahdon". Jack oli lähtenyt aamulla aikaisin, vaikka tiesi mikä päivä tänään oli. Mutta hän ei lähtenytkään töihiin vaan järjestämään yllätystä rakkaalleen. Jack oli tunnettu romanttisuudestaan. Hän meni ensimmäiseksi kukkakauppaan ostamaan suuren kimpun tulipunaisia ruusuja. Ne olivat Veran suosikkeja. Seuraavaksi hän meni kaupasta ostamaan mansikoita. Nyt hänellä oli kaikki mitä hän tarvitsi. Jack hyppäsi avoautoonsa, laittoi mansikat takapenkille ja lähti kotia kohti. Kotiin tultuaan Jack laittoi takkinsa naulaan, otti ruusukimpun mukaansa ja meni yläkertaan makuunhuoneeseen, jossa Vera vielä nukkui. Jack istuutui Veran viereen, silitti hänen hiuksiaan ja antoi pusun poskelle. Vera heräsi ja huomasi miehensä istuvan vierellään kukkakimppu kädessään.
Vera nousi istumaan sängyn reunalle ja ihmetteli Jackin käytöstä.. Aamuherätys ja ruusuja sänkyyn. Tässä oli Veran mielestä jotain todella outoa. Mutta kun Vera katsoi puhelintaan, hän tajusi mikä päivä tänään oli. Vera ei ollut muistanut että tänään oli heidän 10 vuotis hääpäivänsä. Vera halasi Jackia ja antoi hänelle suudelman. Vaikka Vera oli unohtanut niin Jack oli muistanut asian. Ehkä liiankin hyvin. Hän oli pari päivää jo suunnitellut yllätystään Veralle. Nyt Jackin suunnitelma alkoi toteutua. Ruusuja sänkyyn, valmis aamupala odottamassa alakerrassa ja illalla kuutamoajelu rannalle. Vera ja Jack siirtyivät alakertaan nauttimaan aamupalaa. Vera hämmästeli sitä ruoan määrää joka alakerrassa odotti heitä. Paistettua pekonia ja munia, paahdettua leipää, omenamehua ja puuroa mansikkahillon kanssa. He istuivat pöytään ja alkoivat nauttia aamupalaa. Syömisen jälkeen Jack keitti rakkaalleen ja itselleen kahvia. He joivat kahvia ja juttelivat tulevasta päivästä. Vera yritti kysellä Jackilta oliko hän suunnitellut jotain erikoista tälle päivälle. Mutta Jack ei suostunut kertomaan. Se oli salaisuus, jonka Vera tulisi huomaamaan myöhemmin. Kun kahvi oli nautittu, niin Vera lähti yläkertaan vaihtamaan parempia vaatteita päälleen. Sillä välin Jack pakkasin auton täyteen tavaroita joita hän tulisi tarvitsemaan illalla. Iso viltti, mansikat, suklaata, musiikkia ja kaikkein tärkein. Suuri kultainen sormus. Juuri kun Jack oli saanut auton pakattua, niin Vera saapui ulos. Hän oli sokaisevan kaunis. Hänellä oli yllään vaaleansininen leninki ja kultaiset kengät. Jack katsoi hetken aikaa Veraa ja sanoi: "Oletpas sinä kaunis tänään kultaseni". Vera istuutui Jackin viereen autoon ja he lähtivät kohti rantaa. Matkalle he pysähtyivät eräällä huoltoasemalla. Jack meni tankkaamaan autoa. Vera jäi istumaan autoon ja odotti. Kun Jack oli saanut tankattua , hän meni sisälle maksamaan. Vera kuunteli autossa radiota ja kuuli erikoislähetyksen. "Kaupungilla on tapahtunut murha ja epäilyt ajavat punaista avoautoa". Vera mietti että mikään tuollainen ei ainakaa pilaa heidän päiväänsä. Jack tuli takaisin ja he lähtivät jatkamaan matkaansa. Mutta sitten tapahtui jotain. Kyseinen avoauto josta oltiin radiossa kuullutettu, ajoi heidän ohitseen. Vera huomasi että avoauto oli samanlainen kuin heidän omansa. Jack katsoi peiliin ja huomasi poliisiauton perässään. Poliisit alkoivat ampumaan Jackin autoa. Jack ihmetteli miksi ja lähti ajamaan kovempaa. He ajoivat ulos kaupungista ja radiosta kuullutettiin " Avoauto on huomattu kaupungissa ja tuntomerkit ovat: "Punainen auto, Mies ja nainen autossa ja he ovat matkalla poispäin kaupungista". Vera kauhistui ja mietti mitä he olivat tehneet. Jack ei osannut vastata tähän vaan mietti miten nyt saisi päivän onnistumaan. Päivä oli alkanut lupaavasti, mutta sitten tämä kohtaus aiheutti Jackille ongelmia. Miten hän nyt onnistuisi yllätyksessään, kun kaupungin poliisit etsivät heitä. He jatkoivat matkaansa seuraavaan kaupunkiin, Berliiniin. Berliinissä oli paljon Veran ystäviä. Joten he menivät käymään pienellä vierailulla heidän luonaan. Vera selitti ystävilleen koko asian ja he ihmettelivät myös tapahtunutta. "miten tuollainen on edes mahdollista? Tuollainen väärinkäsitys", yksi Veran ystävistä kysyi. "Ei ole mitään hajua", Vera vastasi. Jack mietti mitä tehdä seuraavaksi. Hän löysi keittiöstä radion ja laittoi sen päälle. "Murhaajat on nähty menevän Berliiniin!"."He ovat aseistettuja ja vaarallisia. Kaikesta vähänkin epäilyttävästä voi ilmoittaa seuraavaan numeroon...". "Hullua tuollainen", Jack totesi raivoissaan. "miksette vain mene kertomaan poliiseille totuutta?", Ystävät sanoivat yhteen ääneen. "Sehän olisi pähkähullua!", Jack huusi nopeasti. " Tapattaisimme itsemme jos tekisimme niin", Vera sanoi. Jack ja Vera kuulivat ulkoa poliisin sireenin äänet. "poliisit!", Jack huudahti. "miten he löysivät meidät?", Vera kysyi hätääntyneenä. Jack katsoi Veran ystäviä ja huomasi yhden puhelin kädessään. "Petturit!, Meidät on kavallettu!", Jack huusi kiukkuisena. Jack ja Vera laittoivat kengät jalkaansa ja juoksivat takaoven kautta takaisin autolle. "Nyt nopeasti pois täältä, täällä ei ole enää turvallista", Jack sanoi Veralle. He hyppäsivät avoautoon ja lähti ajamaan pitkää tietä jonnekkin muualle. "Ystävät pettävät, kenenkään emme voi enää luottaa", Vera totesi surullisena tapahtuneesta. "Mutta onneksi meillä on vielä toisemme", Jack sanoi. Juuri kaupungin laita näkyi, kuului heidän takaataan kova huuto. "Pysähtykää, olette pidätettyjä murhasta!", Poliisi huusi kovaääniseen. Jack huomasi tilanteen vakavuuden ja painoi kaasun pohjaan. "pidä kiinni rakkaani, tästä ei tule tasaista ajoa!", Jack huudahti Veralle. Poliisit lähtivät Jackin ja Veran perään ja he ajoivat takaisin heidän omaan kaupunkiinsa. Siellä he menivät kotiinsa, hakivat tavaroita ja jatkoivat matkaansa. "Mihin menemme? meillä ei ole enää mitään jäljellä", Vera huusi itkuisena. "Meidän pitää päästä kauaksi tästä kaupungista ja aloittaa uusi elämä jossain muualla", Jack totesi tyynesti. "Miten voit olla noin tyyni, vaikka meitä jahtaa puoli eurooppaa?!", Vera huusi. "Tällaisessa tilanteessa on pakko vain pitää pää kylmänä ja miettiä suunnitelmaa", Jack vastasi. "Menemme Ranskaan ja oleskelemme siellä niin kauan kun on vain pakko", Jack sanoi päättäväisesti. Joten he lähtivät ajamaan kohti ranskaa.
Puoli vuotta on kulunut tapahtuneesta. Jack ja Vera omistavat pienen talon ranskassa. He vaihtoivat sukunimensä ja elävät onnellista elämää.
Nyt tässä vaiheessa. Sinun tulee päättää millaisen lopun haluat tarinalle. Tässä ovat 2 vaihtoehtoa. Valitse toinen TAI voit lukea molemmat. Mutta silloin joudut lukemaan koko tarinan uusiksi. Mutta tästä se jatkuu.

Osa 1. Alkuperäinen loppu.
Jackin ja Veran elämä oli täydellistä ranskassa. Mutta silti heitä vaivasi jokin. Se mitä tapahtui puoli vuotta sitten saksassa. Eräänä iltana, kun Jack istui ulkona terassilla. Vera tuli ulos Jackin seuraksi. "Minua vaivaa eräs asia", Vera sanoi. "Mikä sinua vaivaa sitten? Kerro kulta minulle." Jack vastasi. "Olen jo vähän aikaa miettinyt sitä mitä tapahtui silloin saksassa", Vera sanoi hieman surullisena. "Minäkin olen miettinyt hieman sitä asiaa", Jack vastasi. "Minua häiritsee. Miksi poliisit alkoivat yhtäkkiä ampumaan meitä kohden ja miksi minun ystäväni pettivät meidät? Näitä asioita olen miettinyt", Vera sanoi todella mietiskelevän näköisenä. Jack nousi tuolistaan ja meni vaimonsa viereen. "Voisimme alkaa hieman tutkia tätä juttua. Saisimme ehkä jopa jotain selville.", Jack sanoi hiljaisella äänellä. "Kuulostaa hyvältä!", Vera huudahti. He menivät sisälle ja laittoivat terassin oven kiinni. Meni muutama tunti. Jack ja Vera pakkasivat tavaransa, joita he tulisivat tarvitsemaan matkallaan. "Jatkamme siitä mihin jäimme!", Jack sanoi naurahtaen. He menivät autolle ja lähtivät ajamaan kohti saksaa. Mutta saksassa olikin jotain outoa tekeillä. Murhatun miehen vaimo oli alkanut tutkimaan miehensä murhaa. Hän oli kysellyt ihmisiltä, tiesivätkö he mitään murhaajista. Sitten hän soitti Veran ystäville ja kysyi heiltä, tiesivätkö he mitään. "puoli vuotta sitten, he tulivat meille ja kertoivat juttuja", he sanoivat. "Millaisia juttuja?", vaimo kysyi. "He sanoivat lähtevänsä toiseen maahan karkuun poliiseja, muuta emme asiasta tiedä", ystävät sanoivat. "Okei, kiitos ajastanne", vaimo sanoi. "muuten, jos yhtään Veraa tunsimme, niin he palaavat vielä saksaan", eräs ystävistä sanoi. "Kiitos tiedosta", vaimo kiitteli. Samaan aikaan Jack ja Vera olivat saapuneet takaisin kotikaupunkiinsa. He suuntasivat suoraan poliisiasemalle ja kyselivät ylikonstaapelilta kyseisestä murhasta, joka oli tapahtunut puoli vuotta sitten. "Eräs rikas mies murhattiin kotinsa edessä", ylikonstaapeli kertoi. "Murhaajat ajoivat pihan eteen punaisella avoautolla, ampuivat miestä useasti rintaan ja jatkoivat matkaansa", ylikonstaapeli jatkoi. "Kiitos tästä tiedosta", Vera kiitti. "Eipä kestä, Ilo auttaa", ylikonstaapeli vastasi. Nyt Jack ja Vera tiesivät murhasta. "niin se siis tapahtui", vera mietti ääneen. "Ja tietysti heillä oli samanlainen punainen avoauto kuin meillä", Jack totesi. Kyseisen Miehen vaimo (josta kerroin aikaisemmin), oli saanut tarpeeksi tietoa murhaajista (eli Jackista ja Verasta) tai siis. Niinhän hän oletti. Vaikka asiat olivat oikeasti aivan toisin. Hänellä oli suunnitelma. Hän halusi ampua miehensä murhaajat. Joten hän latasi pistoolinsa, laittoi sen laukkunsa ja lähti päättäväisen näköisenä ulos. Jack ja Vera miettivät tilannettaan tarkasti. "Meidän luullaan murhanneen sen vanhan rikkaan miehen", Jack sanoi. "Niin, mutta heillä ei ole edes mitään todisteita meitä vastaan. Paitsi tietysti samanlainen auto", Vera jatkoi. "Mutta sellainen auto voisi olla kenellä tahansa", Vera lisäsi vielä. "Mutta meitä epäillään siksi, että olimme väärässä paikassa väärään aikaan", Jack sanoi hieman tulistuneena. Vera rauhoitteli Jackia ja sanoi ettei heidän kannata murehtia sellasia nyt. Vaan että heidän tulisi saada selville totuus. Pariskunta päätti lähteä kohti keskustaa. Heidän oli nälkä. He eivät olleet ehtineet syödä mitään muutamaan tuntiin kun olit niin keskittyneesti tutkineet juttua. Mutta heidän onnensa kääntyi, kun he saapuivat tutulle ravintolalle. Ravintolassa oli miehen vaimo. Hän katsoi ulos ja huomasi tuon punaisen avoauton. Hän nappasi laukkunsa ja meni ulos. Hän meni Jackin ja Veran luokse heidän astuessa ulos autosta. Vaimo osoitti Veraa aseella ja sanoi: "Tämä on mieheni puolesta!". Jack ei epäröinyt hetkeäkään ja ryntäsi Veran eteen. Luoti upposi syvälle Jackin rintaan. Veran onneksi ravintolassa oli kaksi poliisia, jotka huomasivat tilanteen ja ryntäsivät suoraan ulos. He saivat vaimolta aseen pois ja veivät hänet pois. Vera katsoi Jackia. "Älä kuole rakkaani!", Vera huusi itkuisena. "Kuten olen sinulle monta kertaa sanonut, uhraisin itseni vuoksesi. Tässä siitä todiste", Jack sanoi hiljaa. Luoti porautunut syvälle ja aiheutti Jackille hengitysongelmia. Viimeisillä voimillaan Jack veti Veran lähemmäksi itseään ja kuiskasi hänen korvaansa "Rakastan sinua". Tämän sanottuaan Jack vajosi ikuiseen uneen. Vera otti miehensä syliinsä ja alkoi itkeä. Siihen loppui Jackin ja Veran yhdessäolo. Loppu.

Selite: 
Tässä on tällanen tarina :) Toisen lopun keksin sitten myöhemmin :)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot