Nyt surumielin
mä pieni paimentyttö
istun
keskellä
kedon kukkasten.
Niitä hetkiä pieniä,kauniita
nyt yksin mä muistelen
mistä kerran yhdessä
unelmoimme ja haaveilimme.
Ei huulet vasten toisiaan
nyt painautua voi
eikä kädet hellät hyväilevät
ympärille kietoudu ei.
On tanssi tulisten rytmien
vaihtunut
surun serenaadiin
on poissa hän
tulisine katseineen.
Jo vaihtui jälleen
puku keijukaisen
risanuttuun
pienen paimentytön.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullinen on runosi ja koskettava, kauniskin.
Hyvää syntymäpäivää Sinulle!
Vau.
Todella ihana runo, tulee mieleen yksi lastenkirja joka minulla oli pienempänä.
Todella kaunis ja haikea runo.
Suosikkeihin ehdottomasti ->
Surullinen ja koskettava runo rakkauden menetyksestä***
ihana. todella ihana.
- onnea . :)
Voi miten haikean hyvä runo
piti lukea uudelleen Kiitos siitä
Kaunista ja haikeaa. Hienosti kirjoitettu runo.