En ole kaivannut sinua enää aikoihin,
mutta ajatus siitä
että ennen se tärkein ihminen
on nyt niin etäinen.
En ole tarvinnut sinua enää aikoihin,
mutta ajatus siitä
että me ei tunneta enää.
Olen ollut jo kauan siinä pisteessä
että aamuisin kiitän luojaani siitä,
ettei me olla enää "me"
mutta ajatus siitä
etten mä enää edes tiedä mitä sulle kuuluu
koskee aika-ajoin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipuu pilkistää verhon takaa.. Hyvä runo