Sadepäivänä

Sadevesi huuhtelee,kyyneleet jotka poskilleni vierähtelee.
Istun metsäsä yksin ajatusteni kanssa.
Huokaan
Sataa ja sade minut kastelee.
Avaan suuni ja janoan.
Annan sateen huuleni kastella,kieleni vettä maistella.
Nousen ylös,tanssin sammaleella,laulan,nauran,kyyneleet virtaa.
Elämä on joskus niin vaikeaa,itkettää ja on haikeaa.
Kaadun maahan makaamaan,katson taivasta.
Pilvet
Ohitseni ne lipuvat,lipuvat kuin elämä itse.
Elämä on kuin taivas,
välillä sataa ja on synkkää,
kuin kyyneleet ja oloni nyt.
Aurinko kuitenkin saapuu,lämmittää antaa hymyn takaisin.
Taas jaksan eteenpäin.
Hengitän.