Koivu

Siemen kylvettiin maahan, ei edes niin kauan aikaa sitten.
Hyvin hitaasti se siemen lähti itämään, kasvamaan. Kesti kauan ennen kuin se kasvoi maan pinnalle asti, mutta sinne päästyään se hurahti kasvuun.
Siitä kasvoi kaunis puu.
Puu kasvatti lehdet, ja kukoisti silloin kun sen aika oli kukoistaa, vaikka se oli vasta pieni, ja sen oksat olivat hyvin hentoja. Puu oli kaunis, niin kaunis, ja nuori. Kaikki jotka katsoivat puuta, toivoivat ettei koskaan, ikinä tulisi syksyä, ettei tuo kaunis koivu vain joutuisi tiputtamaan niitä harvoja lehtiään.
Mutta syksy tuli kuitenkin. Syksy, jolloin lehdet kellastuivat ja lopulta tippuivat. Talvi, jolloin puu ikään kuin horrosti.
Sitten tuli kevät ja puu jatkoi kasvamistaan. Se kasvatti uusia, vahvoja oksia eri puolille ja ne oksat lähtivät tavoittelemaan taivasta.
Vaikka ne kasvoivat erillään, ne olivat silti samasta puusta ja ne olivat yhtä.
Niitä oksia, ei niitä voi koskaan lopullisesti erottaa vaikka ne kasvaisivatkin erilleen, ne ovat aina yhtä.Aina <3