Jos ainoa rakkaus mun maailmassain
on ja tulee olemaan se yksi ainoa vain
petyn ja itken kuin pieni lapsi
siitä tälle runolle tasainen tahti
Hän kesäkuun alussa mun eteeni astui
ja tallasi varpaani rikki
paitani niin hieno kyyneleistä kastui
ja totesin tämä on viimeinen tikki
Mun maailma pieni ja niin ahdas on
että tuntuu kuin tukehtuisin
en kylmä ole enkä liioin tunteeton
musta tuntuu kuin kipuun kuolisin
Hän vei minun sydämeni kokonaan
ja heitti sen roskalavalle kai
nyt makaa hän yksin kotonaan
sillä karman hän kokea kai itse sai
En tahtoisi sinua kulta satuttaa
mutta itse mä olen nyt puhki
tahdon hetken mä itse miettiä vaan
koska taakka ei kevyt vaan tuhti
Selite:
Tosi keskeneräinen, ei oikein riimit tullut näkyviin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
