Farkkutakin povarista löysin avaimen iloihisi.
Olit puettuna siniseen mekkoon, päässäsi kiiltävää kultaa
Muistan kesäillat kotilähiön kalliolla, kuivan sammaleen ja auringon lämmittämän kiven,
ensimmäisen sihahduksen ja rautaisen maun.
Kitkerän tanssisi auringonlaskun ja
kakstahtisen ystävyyden kanssa
Olen aina pitänyt bruneteista,
puolityhjänäkin olit vihjailevan tyylikäs,
et koskaan lakannut olemasta cool
Pitkän hiljaiselon jälkeen tulit kuulemma takaisin,
mutta näemme silti enää harvoin
Korkeintaan joskus ohimennen,
silloin kun määräilevä sormi osoittaa kohti marketin vaippaosastoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä runo.
Onpas tarina. Todella hieno runona.
Suorastaan nerokas!
Kaksi tarinaa, riippuu siitä miten lukee.
Sujuvaa tarinankuljetusta, proosamaisuutta, kuten joku jo sanoi.
Hurmaava =) ja varsin omaperäinen, pidin.
:)
hieno runo :)
Tosi mielenkiintoinen runo, hyvä lukukokemus!
Tuli niin surullinen olo että joutui korkkaamaan...Kiitos siitä!
Äärettömän taitavasti kerrottu tarina, myös runona toimii loistavasti.
Tykkään molemmista teksteistä paljon, mainio proosallinen ote!
vau, tää on hieno :)