Viime aikoina

viime aikoina taas huomannut oon sen
kuinka varjo joskus hiipii varoen
taakse silmiesi tuikkeen,

taakse sielun peilien
se tekee susta kovin etäisen

sä kaipaat jotain meitä suurempaa
jotain jolle voisit sielun paljastaa
ihan kokonaan ja empimättä,

silmiin katsoen
en kai osannutkaan olla sellainen

välillä mä huomaan sulle puhuvan
jonkun muun ja tiedän sinun toivovan
että sanoisi en mitään

vaikka tajuaisin sen
koitan olla hiljaa pois päin katsellen

minne lentäisit jos häkin avaisin
jos vahingossa oven auki jättäisin
ottaisitko minut mukaan,

vaikka kuinka pyytäisin
löytäisitkö enää koskaan takaisin

jos mä pitäisin vaan kiinni kovempaa
sun kädestä, en tahtois irrottaa
oisko liikaa jos mä pyytäisin
ees yhtä suudelmaa
vaikka peitoksi kun jäätyy sydänmaa