Poikani

Nuo jäljet sussa,
Ne saa selkäpiini karmimaan.
Tuolla iholla,
Joka oli yhtä minun kanssa,
Silloin kauan sitten.
Silloin kun vielä olin se ihanin
Ihminen maailmassa.
Se, Jonka luo tulit paikkauttamaan haavat,
Itkemään pettymyksen kyyneleet.
Silloin kun olit vielä lapsi.
Aikuisen taakka on raskas,
Nyt se on sinullakin kannettavana.
Ei voi äidille kaikkea kertoa,
Ei äiti voi käsittää.
Haluaisin kyllä,
Vaan en pysty.
Siihen elämään en halunnut tutustua, ollenkaan, koskaan.
Ei elämä mene niinkuin ajatteli,
Eikä niinkuin toivoi.
Kunpa rakkaus kantaisi niin,
Että saisit voimia ja tahtoa päästä irti...
On se paska tämäkin minunkin maailmani,
Mutta ehkä kuitenkin helpompi.
Toivoisin vaan että haluaisit elää
siinä meidän kanssa ,
Jotka sinua rakastamme .
Aina on toivoa,
Mahdollisuuksia.
Aina voi aloittaa alusta.
Minä olen sinun vierelläsi,
Mitä ikinä teetkin