silmäni hyväili selkäsi jokaista kaarta,
yön hiljaisuuden kiljuessa äänettömästi läheisyyttäsi.
tuhannet muistot sinusta saavat minut hymähtämään,
ja hetkeksi yön rauha rikkoutuu hymyn kaikuun.
mitä parempi muisto, sitä pahemman aukon se nakertaa.
sillä katsoessani nyt vain selkääsi,
kylmyys kulkee ihollani,
sisälle sydämmeen asti.
silmäni sanovat nöyrästi olen pahoillani,
en itseni vuoksi, vaan koska sinä et ole.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
