Todellisuus on häilyvää, silti tiedän, että olet olemassa
Onko kaipuu lopulta liian suuri hinta maksettavaksi?
Muistoissani nauru, jokainen katse, pienet kosketukset, hymynpilke silmäkulmassa, sekä tulevaisuus jonka meille rakensin
Se kaikki nyt on särkynyt lopullisesti palasiin, teräviin säröihin
Tiedän, että minua ajattelet
Haluan muistaa, en unohtaa
Toivon, että voisimme korjata tulevaisuutemme särkyneet palaset
Rakentaa toimivan haavekuvan, jossa voisimme elää onnellisina, unohtaa ajan, elää hetkessä
Selite:
Tajunnanvirtaa.... Sekava....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo toivosta ja paremmista ajattomista hetkistä toisen kanssa