Lukot

Olen niin hiljainen seinän vieressä.
Tuntuu kuin olisin ehjä ja rikki samaan aikaan.
Joskus kulkiessani hämärässä
Olisin valmis tähänkin, mutta nyt aika ei anna periksi.

Mikä se on, mikä sinua askarruttaa?
Mitä sinä siitä saat jos me kuollaan?

Kellot juoksevat eteenpäin.
En voi palata takaisin muuta kuin mielessäin.
Nämä arvet menevät syvemmälle.
Olen kuin lukko johon ei ole avainta.

Oletko kateellinen ja itserakas?
Enkö saa mitään takas?

Päivät ne kuluttaa mut kuiviin.
Katson noihin silmiin tuimiin.
Enkä päääse pois, pois siitä pahasta
Minkä minulle aiheutit, olen lukossa.

Silti haluan sut vaikka satutat.
Ei oo määränpäätä mitä voisi kulkea.
Sut mä tahdon kaappiin sulkea.

Antaisit anteeksi, että olen tälläinen.
Tyhmä ja itsekeskeinen.
Mutta olen lukko ilman avainta.