Kun käsivarsilla pidin
sun elotonta vartaloa itkin
Hetkeä viimeistä elossa mietin
miksi tähän hetkeen jouduin
Kun kaivoin hautaa kivisen maan
hakkasin pääset nukkumaan
Kovaa on hiki alkaa valumaan
ne tuskan kyyneleitä on vaan
Kerään kiviä ympäri metsän
valmiiksi kotisi saan tiedän
Lasken sinut maahan kylmään
kyyneleet vuotaa en voi mitään
Kivet asettelen huolella
ei pedot saa esiin kaivella
Kuin kivinen talo ilman valoa
teen sen nyt kynttilän avulla
Mietin sen pienen hetken
kädet työstä hieman täristen
Onko sinulla nyt kaikki hyvin
nimesi lausuin ja syvästi itkin
Päivä laskeutuu jo iltaan
sinut muistan sen lupaan
Tyynyni kastelen huomaan
itseäni syytän tästä turhaan
Hetket jotka vietimme yhdessä
olivat aina rakkautta täynnä
Se ilo jonka näin sun silmistä
auttoi kun oli huono päivä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi