Kun silmäsi näin,
surun tunsin sisälläin.
Sairaus ja vuoteen omana,
kohtalo voi olla julma.
Iho harmaan kalpeana,
letkuja ja mittareita.
Harhoja päivänä eilisen,
aivoista toimii ehkä vasen.
Se käsien kova vapina,
jalat ei liiku ja huoli kova.
Puhe soljuu hetkittäin,
muisti toimii pätkittäin.
Tiedän, että tulee hetki,
kun täältä pysähtyy retki.
Mietin, kun on yö ja päivä,
ikävä tulee, kun ei ole äitiä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
