Oli kesä ihana,
rakkauden taika.
Sielut toisensa tapasivat,
vartalot yhteen sulautuivat.
Se oli ensihetken rakkautta,
kuin hellää kirjoitettua satua.
Sydän meinasi haljeta,
oli niin iso hetki aina.
Tuli syksy,
alkoi myrsky.
Rakkaus lähti,
niin vain katosi.
Sydän oli rikki,
taas haavat avasi.
Raastavaa surua,
ahdistavaa tunnetta.
Sydämen kipua,
kuukausien itkua.
Ei mitään jaksa tehdä,
vuotaa verta sydän yhä.
Viimeisen hetken muistaa,
tahdoit vain satuttaa.
Miksi näin teit,
kaiken ilon multa veit.
Tahdoin vain rakastaa,
paljon hyvää antaa.
Et arvostanut yhtään hetkeä,
kuinka paha voi olla vielä.
Kylmästi pois lähdit,
selkäsi minulle käänsit.
selkäsi minulle käänsit.
Pienen hetken odotin,
unestako vain heräsin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
