Olen kuin

Runoilija kalatmies

mies
Julkaistu:
1488
Liittynyt: 22.6.2007
Viimeksi paikalla: 16.10.2023 23:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Kaikki runot omia,
 eikä aina niin somia.
 Kauas ei tieltä eksy,
 ihanan värikäs syksy.
 Väreistä keltainen,
 on niin iloinen."

Runoja tulee vielä lisää,
kun aikaa ja kiinnostusta riittää.
Ajatuksia tuulen kuiskauksesta,
voin myöhemmin kertoa.

Kuulen äänen,
näen maailman ihmeellisen,
sormet tanssivat päällä näppäimien,
lukea voit tuloksen.

Kirjoitukset ovat ajatuksia,
ollako ne totta vai tarua,
vaiko vilkasta mielikuvitusta,
ehkä aitojen tunteiden purkamista.

Edit: kirjoitustila tuli täyteen, siirrän vanhoja lyhyitä sivun 25 otsikon Arkisto (vanhat poistetut) alle.


PS. Älä tulkitse sanoja väärin,
surusta voi kirjoittaa myös hymymielin.
Tosin ihan helppoa se ei aina ole,
onneksi ei kanna ruudun taakse sun katse.

Tekstini lainaaminen osittainkin voi johtaa oikeudellisiin jatkotoimiin.
Kiitos kaikista mielipiteistä ja mukavia lukuhetkiä. 


© Copyright kalatmies
 
Olen kuin synkkä myrskyinen yö,
siellä surujentie on mun työ.
Tunnen olevani kotona siellä,
niin usein rikottu sydäntä.
Vain kylmä kuu ystävänä,
tähdet kipujen merkintöinä.
Pimeys halaa ilman varjoa,
saan olla ilman surua.
 
Ei enää kyyneleitä,
vuotaneet jo loppuun silmistä.
Musta sydän ovi suljettuna,
kipua täynnä ikuisesti aina.
Hymyni peittää taakseen kaiken,
surun ja kivun mielestä suljen.
Lapsenaskelin etenen,
sitä saanut iloista en.
 
Ilon päivä oli joskus silloin,
täyteen kukkaan hetkeksi puhkesin.
Tuli seuraava yö kuitenkin,
silmät taas kaikelta suljin.
Rakkaus tuli ja antoi,
vaan lähti ja kaiken pois vei.
Enempää ei voi sielua satuttaa,
kun rakkauden vie ja unohtaa.
 
Nyt silmät suljen,
hiljaa yksin suren.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut