Enkelten leipä IV

Kun oikein tarkasti kuuntelen
eikö ole kuin heikosti soisi
ujo, korvaa vältelevä kiitollisuus

Niistä päivistä kun unohduin
taloon naulajärven rannalla
vieraanvaraisuuteen loputtomasti
                                      venyvään

Aitan portaille bensiinin
ja heinän tuoksuun
suklaanvärisiä suortuvia
                           silittämään

Ja siitä kun unesta
herätessään tutun
suolan maun olkapäältäsi
                                   tavoittaa