minun täytyi putoilla, ymmärrätkös, harjoitella
lentämistä ensimmäisen kerroksen ikkunoista,
parvekkeen laidan yli
ehkä maa ei olisikaan tullut vastaan
ja rakastanut minua verille,
sinermiä sääriluihin,
huulta haljenneeksi
minä luulin olevani lintu enkä tyttö,
ymmärrätköhän,
salakuljetin japanilaisia keittiöveitsiä
kylpyhuoneeseen ja suoritin
tähystysleikkauksia lapaluilleni
mitä muutakaan voi jos
jäsenillä on taipumus pettää alta
täytyi koettaa lentoon pihavajan kattoa kuin kiitorataa,
täytyi riuhtoa painovoimakahleita,
rakastaa huolimattomasti
jokaista vastaantulijaa,
jaella sydäntä kuin ilmapalloja
ymmärrätkö rakas, minulla oli kaipuu
ja synapseissa kiertävä ikävä,
täytyi tottua hyppimään kun keho ei kestänyt lepattamista,
vain narua ja twistiä, ei parvekkeelta,
minusta tuli kesy
ja lennoton
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Taitavaa taitavaa. Ihana nimeltäänkin runosi!
"täytyi riuhtoa painovoimakahleita,
rakastaa huolimattomasti
jokaista vastaantulijaa,
jaella sydäntä kuin ilmapalloja"
säkeiden kohdalla hurmaannuin viimeistään.
Tätä lisää!
voi itku.
tämä on ensimmäinen kommentti pitkään, todella pitkään aikaan tällä sivustolla. että tämän pitikin olla, se joka osui eteen.
aivan järjettömän hienoa tekstiä, sanat ovat löytäneet varovaisesti paikkansa ja silti tässä on niin mielettömästi väristävä vaivattomuus, sellainen flow että.. apua. ilmapallot.
lukemisen jälkeen osaa työntää sivuun sen seikan, että vaikka itse onkin nykyään halvaantunut kirjoittamaan, niin tässä maailmassa on huikeita virkkeitä, joiden takia ei kannata lakata lukemasta.
Tämä herätti paljon myönteisiä mieliä. Sanat ovat hyvin järjestetty lauseiksi.
Pidin paljon.