Jokainen nelonen kääntää pääni.
Yritän löytää vilauksen menneestä,
kasvot kaukaisuudesta.
Hymyä ja vihaa.
Päät vilisevät,
se menee liian lujaa.
Niin kuin arki,
ilman, että oppii unohtamaan.
Näen koiran ja omistajan.
Sydämeni käy kuussa ja takaisin,
sadasosan aikana.
Aina totean,
en nähnyt taaskaan heitä,
joita näen joka paikassa.
Voinko löytää asfaltilta kengänjäljen,
joka johdattaa pois ikävästä,
näyttää reitin tulevaisuuteen?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
poreileva :)