Rakkautemme

Jos sinut menettäisin,
jos sinusta irti päästäisin,
olisin typerys.
Koska silloin tekisin virheen.
Jota myöhemmin katuisin vain.

Sinä olet niin paljon
vuoksein tehnyt,
kaiken uhrannut.
Vain vuokseni minun.

Vaikka aluksi olit etäinen,
ystävä vain.
Turhautunut ja synkkyytteen
uppoutunut kai.
Näin silmistäs sen hyvyyden,
mutta näin myös
katkeruuden ja vihan.

Kului päiviä,
kului kuukausia.
Välimme lähenivät,
joka hetki.
Ja tahdoit minut omakses.
Se oli alku uuden tarinan.
Tai alku kestävän rakkauden.

Suhteemme ei kuitenkaan
ollut kuin sadut.
Vastoinkäymisiä tuli ja tulee yhäkin.
Silloin tuntui että jatkuva
epäonni oli yllämme.
Suhteemme on kuitenkin jotain
todempaa.
Jotain mistä jokainen unelmoi vaan.

Se ei ole mitään satua,
kimallusten taikaa.
Ei se vaan mee niin.
Se on jotain paljon lujempaa
ja realistisempaa.
Vaikkakin siinä taikaa on,
mutta se on arkipäivää.
Tiedän olet ihminen joka
minulle luotu on.