Henkinen väsymys, päälle fyysinenkin.
Yöt menee itkien, muistoja keräillen.
Tajuan sen kyllä, se kuuluu elämään.
Toiset lähtee, kun ovat nähneet elämän.
Mutta sä lähdit liian aikaisin.
Liian kauan menee sen uskomiseen, hyväksymiseen.
Olet poissa etkä enää herää.
Kun kyyneleet ovat loppuneet, tulee viha.
Tajuatko mitä teit?
Mitä jätit jälkeesi?
Liikaa surua, tuskaa, kipua.
Yli pääseminen kestää kauan.
Tuska tulee haihtumaan vähitellen.
Mutta sen sanon, sun tukes oli tärkeää, totuin kasvojesi näkemiseen, äänen kuulemiseen.
Ikävä tulee, kaipuu ei lopu koskaan.
Selite:
Läheinen, tärkeä ihminen poistui liian äkkiä.
Kaikki jäi kesken.
Tuli niin puun takaa, ei sitä usko todeksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
totta, kaipuu jatkuu vaan... :( voimia sinulle, kaunis runosi kosketti minua....