Sinä tulit ja veit sydämeni.
Annoin sen vain sinulle.
Ja toivoin, että olisit pitänyt siitä huolta.
Mutta rikoit sen.
Annoit sen särkyä palasiksi lattialle.
Katselit, kun sydämeni särkyi miljooniksi palasiksi jalkojesi juureen, etkä välittänyt.
Särjit sitä vaan lisää, poljit jaloillasi palasien päälle.
Katsoit vaan halveksuen, kun yritin kerätä palasiani lattialta.
Nyt sitten itket perääni ja pyydät kaikkea anteeksi.
Luuletko, että voisin unohtaa sen kaiken, mitä minulle teit?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä runo!
"Nyt sitten itket perääni ja pyydät kaikkea anteeksi.
Luuletko, että voisin unohtaa sen kaiken, mitä minulle teit?"
niinpä