Ilman toista

Kaipuu on suuri.
Sydän tuo itkee,
peittää kyyneleet ja
karkuun juoksee.

Ainakin yrittää;

Kun totuus sattuu,
hermoja kirvelee.
Kuin hornankattila
pirusti pistelee.

Koko sielua.

Esitys on soolo.
Aplodit nuo
ei siihen kuulu.
Puuttuuko usko,

vai sittenkin toivo?

Kun sydän itkee,
se sisälleen sulkee,
kaiken järkevän ja
jättämättä jälkeä.

Koti on tärkeä.

Ilman toista,
ei siinä ole järkeä.