Leijun jossain välillä taivaan ja maan,
olen onnellinen rakkaudesta jota sinulta saan,
jota kanssasi öin ja päivin niin paljon jaan.
Maailma niin uskomattoman kaunis on,
kun pilven reunalta alas katselen.
Kunnes pikku hiljaa putoan,
katseeni yksityiskohtiin tarkennan.
Muistuu mieleen maailman pahuus,
kipeän karu elämän totuus.
Mikään ei ole pysyvää,
kaikesta meihin jälki jää,
ei anna armoa maailma tää.
Ota Rakas vielä hetkeksi syliin,
peitä silmäni, niin pakenen sinuun.
Syvemmin rakastun,
rakkaudesta vahvistun.
Kanssasi elämää vastaanottamaan,
ikuisesti sinua rakastamaan,
kanssasi kaiken jakamaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo,tykkäsin kovasti.Kiitos kun kävit mun runosta kertomassa mielipiteesi ne on aina tärkeitä.. :)
Kaunis ja lohduttava runo! Ihanaa ja syvää rakkautta:)