Sokeat

Minä kudoin sanoista seitin.
Vaikka kasvoni näytin,
sydämen peitin
ja verkon valheiden
yllesi heitin.
Sinut sanoilla sokaisin.

Aivan samalla tapaa
olen itsekin sokea.
Jotain aavistan, en uskalla kokea.
Olet kaukana jossain
kivisin kasvoin,
tuskin nousta jalustallesi jaksoin.
Pettymyksen rinnalla
suru niin syvä.
Ota käteesi se, sen siinä on hyvä.

En tunne sinua, totta kyllä.
Vaikka koskea tahtoisin,
koskaan en yllä.
Olen vajaa ja tuskaisen viallinen.
Jos katsoisit kerran,
heti huomaisit sen.
Siksi jatkan viitassa valheiden.