Nimetön

väärä aika, väärä paikka
täysin väärät unelmat

vanhasta suolasta

janoan sanojasi
janoan kosketustasi
janoan sinua

kylmiä sormia vartalolleni
sormia, joita en koskaan kokenut

omasta tahdostani tosin

nyt tässä oikeassa ajassa
olen yhä väärässä paikassa

hävitimme toisemme
mutta jostain löysin kirjeesi

sanat sanotut, puhutut,
lausumasi, kirjoitetut

en uskonut saavani tätä tunnetta koskaan
nyt olen kuitenkin myöhässä
myöhässä niin kriittisellä hetkellä

en halua mitään hajottaa
siksi vaikenenkin
ja vain mielessäni
sinusta unelmoin

en kuitenkaan voi itselleni
tätä anteeksi antaa

kaipaan sinua
sen tunnustaminen on kai vaikeaa

mutta jostain palasit mieleeni
absintinvihreiden kirjekuorien
viidakossa kohtasin sinut jälleen

ja mietin

miksi en ymmärtänyt silloin kun siihen oli mahdollisuus,
miksi en antanut sydämeni viedä

olen kai kasvanut tasollesi
tai ainakin sille tasolle
millä olit silloin

kemialliset reaktiot vaativat aikaa
näköjään tämäkin