Yksin seisoin kukkulalla,
alas katselin,
raataa, uurtaa urakalla,
sitten ymmärsin
Keitä nuo ihmiset ovat,
tietämättömiä niin,
tulen alas kukkulalta,
tunsin jonkun ottavan kii
Ei enää naurua ollut,
ei hyvää oloa rauhaa,
vaan tyhjät elämän polut,
ja taas tämä kaikki alkaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
