pinnalta matkaa on sinusta pois
vedotta pakotetaan irroittamaan
silti pakenet vain
muiden tyytymättömyyttä siitä
miksi viimein synnyit
ja matkan vauhti hiipui jo
kun vain ehdit kuolemaan
paolta raatelemaan elämän
minusta olet silti vähemmän täällä
kuin siellä mikä meistä elää
vihalla pintasi katoaa
ja armolla se ei enää palaisi
tuskalla velkasi puntaroidaan
ja minusta se painoi aina enemmän
siksi sen vähemmän sinusta
on painoa pian meille
silloin on kyyleneistäsi ilo
kun toivo korjaa ne mennessään
syvällä olivat sanasi ja muu
kuin tekosi kauempana sinusta
Selite:
Viimevuoden marraskuulta. Runo ei pysy turhan hyvin koossa mutta pidän kuitenkin sanomasta ja tarinasta sen verran että haluan tämänkin jakaa silmille.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
