Rakastan,
siis olen olemassa.
Mutta en enää tiedä
mitä ajatella.
Silloin harvoin
kun tiedän,
sattuu pirun paljon.
Miksei järki ja rakkaus
voi toimia sovussa keskenään?
Turhauttavaa, kun täytyy luopua
jommastakummasta.
Olen luopunut rakkaudesta.
Haluaisin kokeilla luopumista järjestä.
Enkä sittenkään.
Ja sitten kuitenkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi